valinnanvaikeutta kaupan suolahyllyllä

Miten on mennyt suolankin valitseminen näin vaikeaksi. Suolahylly on kasvanut 20- vuodessa kahdesta purkista (ruokasuola ja merisuola) purkista hyllylliseksi kaikenlaisia suolapurkkeja. Ja kun suolankäytön terveysvaaroista varoitellaan ja toisaalla kokkiohjelmissa sirotellaan sormisuolaa on tavallinen kuluttaja ihmeissään mihin suolaan kannattaisi tarttua. Kokosin tähän tietopaketin auttamaan valintaa.

Mitä suola on ja miten se vaikuttaa ihmiseen?

Suola on natriumin ja kloridin kemiallinen yhdiste. Suola on välttämätön osa ruokavaliota, mutta natriumin liiallinen saanti kohottaa verenpainetta. Suomen maaperässä ei ole lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia ja siksi sitä lisätään suolaan. Jodin saanti ehkäisee kilpirauhasen suurentumaa (struuma).
Liikaa suolaa?
Suolaa pitäisi syödä kuitenkin vain suositusten mukaan ja kohtuudella. Aikuisen tulisi saada enintään 5 grammaa suolaa päivässä ruokavaliostaan.
Monissa laajoissa tutkimuksissa suolankäytöllä ei kuitenkaan ole havaittu merkittävää yhteyttä korkeaan verenpaineeseen. Ihmisten reaktio suolaan on yksilöllistä, sillä munuainen säätelee suolan eritystä: sen vuoksi joidenkin verenpaine laskee suolan lisäyksen myötä ja joidenkin nousee. Tämän vuoksi monet tutkimukset suolansaannin terveysvaikutuksista antavat usein ristiriitaisia tuloksia. Joissain tutkimuksissa suuren suolankäytön on havaittu vähentävän sydänkohtausten määrää. Vuonna 2011 American Journal of Hypertension -lehdessä julkaistun meta-analyysin mukaan suolan rajoittaminen ruokavaliossa ei vähennä sydänkohtausten, aivohalvausten tai ennenaikaisen kuoleman riskiä ihmisillä, joilla on korkea tai normaali verenpaine.
Liian vähän suolaa?
Ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta ei tunneta, koska ruoassa on suolaa monta kertaa enemmän kuin mitä ihminen tarvitsee. Liian alhainen veren natrium, hyponatatremia voi syntyä vain kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.

Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.  Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.
Hyponatremian oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.
Vuonna 2011 Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistun raportin mukaan vähäinen suolan käyttö lisää sydänkohtauksen riskiä suurempaan suolankäyttöön verrattuna.
Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla. Jos suolojen pitoisuus muuttuu liian väkeväksi tai laimeaksi, seurauksena on aineenvaihdunnan häiriöitä.
(wikipedia)

Ympäristöystävällisyys?
Kaupoissa myydään monenlaista suolaa. Suolantuotanto on iso teollisuudenala, joka kuormittaa myös ympäristöä. Ruokasuolaa valmistetaan merivettä haihduttamalla tai louhimalla suolakaivoksia.
Mineraalisuoloja pidetään terveellisempinä, koska ne sisältävät vähemmän haitallista natriumia. Mineraalisuolojen pidemmät prosessit kuitenkin aiheuttavat lisää ympäristökuormitusta. Suolan tuotantoprosessi voi käsittää monia puhdistusvaiheita ja lopuksi vielä erilaisia käsittelyjä esimerkiksi paakkuuntumisen estämiseksi.
Isojen yritysten, joilla usein on omat vastuullisuusohjelmansa, lisäksi suolaa valmistavat pienyritykset. Niissä suola kerätään käsityönä eikä sitä prosessoida käytännössä lainkaan.

Vaihtoehtoja:

Mineraalisuola, Pansuola

Mineraalisuolassa on puolet vähemmän haitallista natriumia kuin muissa suoloissa. Mineraalisuoloja voidaan kuitenkin kritisoida niiden pitkästä valmistusprosessista, ja siitä, että pitkä prosessi kuormittaa ympäristöä. Joidenkin ruoanlaittajien mielestä mineraalisuola ei myöskään maistu yhtä hyvältä, kuin merisuola tai sormisuola. Natriumin vähäisyys on kuitenkin huomattava terveysetu mineraalisuolassa. Verenpaineen kanssa kamppaileville voidaan suositella mineraalisuolaa merisuolan tilalle.
Suomalaisille tutusta mineraalisuolasta, Pansuolasta, natriumkloridia on 57 prosenttia. Merisuola on lähes tai kokonaan sataprosenttisesti natriumkloridia. Pansuola sisältää 28 prosenttia kaliumkloridia ja 12 prosenttia magnesiumsulfaattia, joilla omat omat terveyttä edistävät vaikutuksensa.
Pansuolan natriumkloridi louhitaan Tanskassa maaperästä meren alta ja kuljetetaan suomeen Viron kautta rekka-laiva-yhdistelmällä. Pansuolan magnesium ja kalium ovat pääosin Euroopasta tulevia kaivostuotteita. Paakkuuntumisen estoaineena käytetään luonnosta peräisin olevaa piioksidia.
Pansuolan raaka-aineita ei erityisesti prosessoida, vaan ne sekoitetaan isossa kulhossa.

+ vähemmän natriumia ja enemmän mineraaleja kuin merisuolassa
+ suolan alkuperä selvillä
– pidemmät käsittelyprosessit lisäävät ympäristörasituksia
– kalliimpi hinta
– ei sovellu kaikkiin tarpeisiin, esimerkiksi kalan suolaamiseen tai säilöntään
– kaikkien mielestä maku ei vastaa perussuolaa.
                                                                       

Merisuola

Merisuola sisältää runsaasti erilaisia mineraaleja riippuen siitä, mistä päin maailmaa se on tuotu. Merisuola on yleisnimitys suolalle, joka on peräisin merivedestä. Yleensä merisuola tuotetaan johdattamalla merivettä suuriin altaisiin, joista aurinko haihduttaa veden pois ja jäljelle jää vain suola.

Merisuolan terveellisyys riippuu pitkälti siitä, onko sitä käsitelty teollisesti tuotannon jälkeen. Joistain suoloista saatetaan poistaa mineraaleja teollisessa valmistusprosessissa, jonka jälkeen mineraalit myydään lääkevalmistajille. Merisuola voi siis olla hyvinkin mineraalipitoinen suola, mutta ei ihan aina. Tarkkaile pakettien tuoteselosteita ja ota selvää suolan tuotantoprosessista ennen ostopäätöstä.

+ vähemmän prosessoitua kuin mineraalisuola
+ isoilla yrityksillä vastuullisuusohjelmia
+ mahdollisuus valita pienten suolanvalmistajien prosessoimattomia, käsityönä kerättyä suolaa
+ edullinen hinta
+ monipuolisen käyttömahdollisuudet eli sopii myös säilöntään
– sataprosenttisesti natriumkloridia, jota pidetään terveydelle haitallisena liian suurina annoksina
– kaikissa tuotteissa ei ole helppoa löytää tietoa suolan varsinaisesta alkuperästä.
                                                                       

Sormisuola

Sormisuolan ajatellaan olevan kaikkein hienoin osa suolaa, sillä sen valmistuminen tapahtuu ainutlaatuisen luonnonilmiön kautta. Sitä ei voida valmistaa teollisesti. Sormisuolaa kutsutaan myös nimellä suolankukka, fleur de sel.

Suolankukat kristallisoituvat merenpinnalle auringonpaisteen, kevyen tuulenvireen ja oikean ilmankosteuden seurauksena. Kristallisoituneet suolakiteet kerätään talteen käsin. Pienikin muutos sääolosuhteissa saa kiteet sulamaan mereen.

Sormisuolaa suositellaan käytettäväksi valmiin ruoan maustamisessa, sillä sen aromit eivät kestä kovaa kuumennusta. Sormisuola maustaa esimerkiksi salaattikastikkeen ihanasti. Se myös näyttää perinteistä suolasirotinta tyylikkäämmältä pikku kipossa ruokapöydässä.

 

Himalajan ruususuola

Himalajan suola on puhdasta luonnonsuolaa. Sitä kutsutaan myös nimellä kristallisuola tai ruususuola. Se sisältää erityisen paljon mineraaleja, koska se on muodostunut puhtaasti luonnonolosuhteissa. Se on puhdasta, koska se on muodostunut mannerlaattojen puristuksessa Himalajan vuoristossa kauan ennen teollistumisen aiheuttamia saasteita ja päästöjä. Ruususuola sisältää paljon ihmiselle tärkeitä alkuaineita ja mineraaleja: muun muassa kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja rautaa.

Nimi ruususuola tulee suolan erityisestä, punertavasta väristä, joka on syntynyt tietyistä mineraaleista, esimerkiksi magnesiumista. Ruusun kanssa suola ei siis varsinaisesti ole tekemisissä. Himalajan suolan väri voi olla myös vastaavasti harmahtava muiden mineraalien korkean pitoisuuden vuoksi.

 

Jodisuola

Jodi on elimistöllemme välttämätön mikrokivennäisaine, joka säätelee muun muassa kilpirauhasten toimintaa. Jodin saanti ravinnosta riippuu siitä, miten jodipitoisessa maassa ruoka on kasvatettu. Suomessa jodipitoisuus on verrattain pieni, ja siksi ongelma on ratkaistu lisäämällä jodia ruokasuolaan. Jodin saanti on kuitenkin kääntynyt laskuun Suomessa vuodesta 2002 eteenpäin. Tähän on monia syitä, mutta yksi suuri syy on ruokavalion yksipuolistuminen ja valmisruokien runsas kulutus. Valmisruoissa ei yleensä ole käytetty jodipitoista suolaa, vaan tavallista ruokasuolaa. (lähde MTV.fi/makuja)