vaatekaapin syysuudistus ja valtakunnallinen siivouspäivä

Nyt on syksyn ja talven uudet mallistot houkuttelevina vaatekaupoissa ja silloin onkin hyvä aika kerätä kaapin kesävaatteet varastoon ja tuoda samalla talvivaatteet tilalle. Vien aina keväällä paksuimpia neuleita ja välikerrastoja pois kaappia tukkimasta. Uusi kaappijärjestykseni, josta aiemmin kerroinkin on ollut mahtava ja toiminut aivan yli odotusten. Kun suurin osa vaatteista roikkuu vaateripustimilla on siitä ollut vain hyötyä:

-vaatteita on helppo selailla kun niitä ei tarvitse taas viikata takaisin jos et päätynytkään siihen minkä jo kaapista vedit
-vaate tulee usein kuivattua vaateripustimella, jolloin pääset vähemmällä viikkailemisella
-vaate vaikuttaa arvokkaammalta ja hienommalta kuin kaatuilevista kasoista revityt

PUUTELISTA
Kun vaatekaappiin on tullut taas hieman tilaa onkin aika tehdä puutelista. Minulla on erään vaatekaapin ammattijärjestäjän lista vaatteista, joita toimivassa vaatekaapissa pitäisi olla ja rastitan siihen sitten mitä on tarvetta hankkia.  Siihen kuuluu:

-topit
-t-paidat (lyhyt- ja pitkähihaiset)
-housut
-farkut
-jakut
-neuletakit ja villapaidat
-mekot
-juhlavaatteet
-urheiluvaatteet ja olovaatteet
-alusvaatteet
-yöasut
-ulkovaatteet

Sitten onkin aika selailla muotilehtiä ja katsella ympärilleen etsien hyviä pukeutumisvinkkejä mielenkiintoisilta pukeutujilta. Kirjoitan usein jopa ylös uusia pukeutumisideoita, jotta muistaisin mitä olin pitänyt hyvänä ideana. Nyt oli esimerkiksi kiva idea pukea hame ja neulepusero paksujen sukkahousujen tai legginsien kanssa tai mekko pidemmän neuletakin kanssa. Suunnittelemalla mitä aikoo todella pukea päälleen välttää turhia heräteostoksia ja saa jo olemassa olevista vaatteista monta hyvää uutta asukokonaisuutta. Ja kun sitten on stressin partaalla kaupan suuren valikoiman keskellä osaa paremmin hakea oikeasti puuttuvia osasia. Ei ole mitään järkeä ostaa kaikkia muotivaatteita, mitä lehdet keksivät mainostaa, vaan valita niistä vain muutamia uusia malleja yhdistettäväksi omiin vanhoihin vaatteisiin, joista oma tyyli sitten rakentuu. Lapsillekin kannattaa ostaa suurin osa vaatteita ihan perusmallisia, jolloin ne voi sitten päivittää seuraavalle sisarukselle muutamalla uudella muodikkaammalla vaatteella.

MIHIN KAUPPAAN SEURAAVAKSI?
Olen huomannut, että kauppakassista ei useinkaan löydy sitä  mitä lähti kauppaan hakemaan, koska etsintä vain nyt on usein hidasta ja monimutkaista. Mukana kannattaa olla puutelista, jonka avulla kotiin tulee ehkä edes joku tarpeellisista vaatteista. Usein etsintää vaikeuttaa myös se että kun etsii mustaa villakangastakkia juuri tietyllä leikkauksella sitä ei tietenkään löydy, mutta kun etsiikin mahdollisimman hyvälaatuista villakangastakkia jossa on mahdollisimman paljon villaa (jotta sillä myös tarkenisi) onkin etsintä jo helpompaa. Takin pitäisi kuitenkin lähinnä lämmittää (ollen samalla tyylikäs) ja yllättäen joku muukin väri tai malli saattaa olla hyvä, kun sitä vain tulee kokeilleeksi. Esimerkiksi musta väri sopii hyvin harvoille suomalaisille ihonsävyille, sillä se heittää kasvoille vahvat tummat varjot. Lempivaatteeni ovat useammin mukavia ja käyttökelpoisia (lämpimiä) kuin älyttömistä tekokuiduista tehdyt paidat, joista olisi kaupoissa paljon valinnanvaraa. Toinen älytön idea on suomessa t- paitoja ja lyhythihaisia mekkoja sisältävät mallit, joilla kyllä Italiassa pärjäsi vielä pitkälle syksyyn.

Vaatteet nyt kuitenkin ovat kulutustavaraa ja huonokuntoisia tarpeettomia vaatteita on turha roikuttaa kaapissaan. Tietenkin kannattaa ostaa mahdollisimman laadukkaita vaatteita, mihin varat riittävät tai ostaa vaatteita kierrätettynä. Kuulemma vuosibudjetin teko vaatteille olisi hyvä tapa nähdä, että kalliiseenkin hyvään vaatteeseen voi olla varaa, jos ostaa suunnitelmallisesti.
Kirpputorejakin kannattaa kiertää varsinkin nyt syksyllä, kun monilta myyjiltä löytyy laadukkaita vaatteita kesän jäljiltä pieneksi jääneinä.
Keräsin itsekin tarpeettomat ja esimerkiksi lapsille pieneksi jääneet taas kirpputorimyyntiin. Tarkastin myös kenkien tilanteen ja vein kirpputorille myös kaikki varastossa syksyä odotelleet edellisen kirpputorimyynnistä jääneet vaatteet. Varasin saman pöydän, ettei kaikkea tarvitse aina merkata uudelleen.

30. elokuuta vietetään myös valtakunnallista siivouspäivää, jolloin ihmiset tulevat myymään pihoille tavaroitaan. Se onkin helpompaa, jos aikaa ja intoa ei tunnu löytyvän itsepalvelukirppiksen merkkauksiin. Siivouspäivään voi tutustua osoitteessa www.siivouspaiva.com sieltä löytyy sekä myyjille, että ostajille tietoa päivästä.
Samalla alkaa Yhteismaa ry:n vuosi ilman uusia vaatteita kampanja niille, jotka haluavat kokeilla radikaalisti ekologisempaa elämäntapaa.


Syksyllä on paras aika myydä myös lasten pieneksi jääneet urheiluvälineet. Me myymme omiamme urheiluseuran sivuilla ja esim. työkavereille (eniten tarjoavalle ;) esimerkiksi kaikkien koululaisten tarvitsemia hiihtosuksia ja -monoja.

 

Täysjyväohra on suomalainen vastine riisille

 

Olimme viikonloppuna Hämeenlinnan keskiaikaisilla markkinoilla. Paljon oli kokemista ja näkemistä. Söimme sianlihaa joka oli vartaassa kypsytettyä ja monenlaisia makkaroita, perunoita, kaalia ja lanttua.
Ohraa on viljelty Suomessa kauan ja sitä syötiin tietysti myös keskiajalla. Onneksi nykyisin ohraa myydään myös nopeasti valmistettavana (8min.), jolloin sitä voi käyttää riisin tapaan lisäkkeenä tai risotoissa. Riisi onkin syrjäyttänyt ohran suomalaisesta ruokavaliosta vasta 50- luvulla. Ohra on kuitenkin lähellä tuotettuna ekologisempi vaihtoehto. Hiilijalanjälki on alle 200g 100g tuotetta kohden, joten ympäristövaikutus on vähäinen. Täysjyväohrassa on lisäksi runsaasti kuituja ja sen sisältämä beetaglukaani alentaa kolesterolia. Erittäin terveellinen vaihtoehto siis. Torino täysjyväohran kotisivuilla on useita ohjeita, joista voi aloittaa ohraruoanlaittokokeilunsa.

valinnanvaikeutta kaupan suolahyllyllä

Miten on mennyt suolankin valitseminen näin vaikeaksi. Suolahylly on kasvanut 20- vuodessa kahdesta purkista (ruokasuola ja merisuola) purkista hyllylliseksi kaikenlaisia suolapurkkeja. Ja kun suolankäytön terveysvaaroista varoitellaan ja toisaalla kokkiohjelmissa sirotellaan sormisuolaa on tavallinen kuluttaja ihmeissään mihin suolaan kannattaisi tarttua. Kokosin tähän tietopaketin auttamaan valintaa.

Mitä suola on ja miten se vaikuttaa ihmiseen?

Suola on natriumin ja kloridin kemiallinen yhdiste. Suola on välttämätön osa ruokavaliota, mutta natriumin liiallinen saanti kohottaa verenpainetta. Suomen maaperässä ei ole lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia ja siksi sitä lisätään suolaan. Jodin saanti ehkäisee kilpirauhasen suurentumaa (struuma).
Liikaa suolaa?
Suolaa pitäisi syödä kuitenkin vain suositusten mukaan ja kohtuudella. Aikuisen tulisi saada enintään 5 grammaa suolaa päivässä ruokavaliostaan.
Monissa laajoissa tutkimuksissa suolankäytöllä ei kuitenkaan ole havaittu merkittävää yhteyttä korkeaan verenpaineeseen. Ihmisten reaktio suolaan on yksilöllistä, sillä munuainen säätelee suolan eritystä: sen vuoksi joidenkin verenpaine laskee suolan lisäyksen myötä ja joidenkin nousee. Tämän vuoksi monet tutkimukset suolansaannin terveysvaikutuksista antavat usein ristiriitaisia tuloksia. Joissain tutkimuksissa suuren suolankäytön on havaittu vähentävän sydänkohtausten määrää. Vuonna 2011 American Journal of Hypertension -lehdessä julkaistun meta-analyysin mukaan suolan rajoittaminen ruokavaliossa ei vähennä sydänkohtausten, aivohalvausten tai ennenaikaisen kuoleman riskiä ihmisillä, joilla on korkea tai normaali verenpaine.
Liian vähän suolaa?
Ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta ei tunneta, koska ruoassa on suolaa monta kertaa enemmän kuin mitä ihminen tarvitsee. Liian alhainen veren natrium, hyponatatremia voi syntyä vain kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.

Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.  Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.
Hyponatremian oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.
Vuonna 2011 Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistun raportin mukaan vähäinen suolan käyttö lisää sydänkohtauksen riskiä suurempaan suolankäyttöön verrattuna.
Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla. Jos suolojen pitoisuus muuttuu liian väkeväksi tai laimeaksi, seurauksena on aineenvaihdunnan häiriöitä.
(wikipedia)

Ympäristöystävällisyys?
Kaupoissa myydään monenlaista suolaa. Suolantuotanto on iso teollisuudenala, joka kuormittaa myös ympäristöä. Ruokasuolaa valmistetaan merivettä haihduttamalla tai louhimalla suolakaivoksia.
Mineraalisuoloja pidetään terveellisempinä, koska ne sisältävät vähemmän haitallista natriumia. Mineraalisuolojen pidemmät prosessit kuitenkin aiheuttavat lisää ympäristökuormitusta. Suolan tuotantoprosessi voi käsittää monia puhdistusvaiheita ja lopuksi vielä erilaisia käsittelyjä esimerkiksi paakkuuntumisen estämiseksi.
Isojen yritysten, joilla usein on omat vastuullisuusohjelmansa, lisäksi suolaa valmistavat pienyritykset. Niissä suola kerätään käsityönä eikä sitä prosessoida käytännössä lainkaan.

Vaihtoehtoja:

Mineraalisuola, Pansuola

Mineraalisuolassa on puolet vähemmän haitallista natriumia kuin muissa suoloissa. Mineraalisuoloja voidaan kuitenkin kritisoida niiden pitkästä valmistusprosessista, ja siitä, että pitkä prosessi kuormittaa ympäristöä. Joidenkin ruoanlaittajien mielestä mineraalisuola ei myöskään maistu yhtä hyvältä, kuin merisuola tai sormisuola. Natriumin vähäisyys on kuitenkin huomattava terveysetu mineraalisuolassa. Verenpaineen kanssa kamppaileville voidaan suositella mineraalisuolaa merisuolan tilalle.
Suomalaisille tutusta mineraalisuolasta, Pansuolasta, natriumkloridia on 57 prosenttia. Merisuola on lähes tai kokonaan sataprosenttisesti natriumkloridia. Pansuola sisältää 28 prosenttia kaliumkloridia ja 12 prosenttia magnesiumsulfaattia, joilla omat omat terveyttä edistävät vaikutuksensa.
Pansuolan natriumkloridi louhitaan Tanskassa maaperästä meren alta ja kuljetetaan suomeen Viron kautta rekka-laiva-yhdistelmällä. Pansuolan magnesium ja kalium ovat pääosin Euroopasta tulevia kaivostuotteita. Paakkuuntumisen estoaineena käytetään luonnosta peräisin olevaa piioksidia.
Pansuolan raaka-aineita ei erityisesti prosessoida, vaan ne sekoitetaan isossa kulhossa.

+ vähemmän natriumia ja enemmän mineraaleja kuin merisuolassa
+ suolan alkuperä selvillä
– pidemmät käsittelyprosessit lisäävät ympäristörasituksia
– kalliimpi hinta
– ei sovellu kaikkiin tarpeisiin, esimerkiksi kalan suolaamiseen tai säilöntään
– kaikkien mielestä maku ei vastaa perussuolaa.
                                                                       

Merisuola

Merisuola sisältää runsaasti erilaisia mineraaleja riippuen siitä, mistä päin maailmaa se on tuotu. Merisuola on yleisnimitys suolalle, joka on peräisin merivedestä. Yleensä merisuola tuotetaan johdattamalla merivettä suuriin altaisiin, joista aurinko haihduttaa veden pois ja jäljelle jää vain suola.

Merisuolan terveellisyys riippuu pitkälti siitä, onko sitä käsitelty teollisesti tuotannon jälkeen. Joistain suoloista saatetaan poistaa mineraaleja teollisessa valmistusprosessissa, jonka jälkeen mineraalit myydään lääkevalmistajille. Merisuola voi siis olla hyvinkin mineraalipitoinen suola, mutta ei ihan aina. Tarkkaile pakettien tuoteselosteita ja ota selvää suolan tuotantoprosessista ennen ostopäätöstä.

+ vähemmän prosessoitua kuin mineraalisuola
+ isoilla yrityksillä vastuullisuusohjelmia
+ mahdollisuus valita pienten suolanvalmistajien prosessoimattomia, käsityönä kerättyä suolaa
+ edullinen hinta
+ monipuolisen käyttömahdollisuudet eli sopii myös säilöntään
– sataprosenttisesti natriumkloridia, jota pidetään terveydelle haitallisena liian suurina annoksina
– kaikissa tuotteissa ei ole helppoa löytää tietoa suolan varsinaisesta alkuperästä.
                                                                       

Sormisuola

Sormisuolan ajatellaan olevan kaikkein hienoin osa suolaa, sillä sen valmistuminen tapahtuu ainutlaatuisen luonnonilmiön kautta. Sitä ei voida valmistaa teollisesti. Sormisuolaa kutsutaan myös nimellä suolankukka, fleur de sel.

Suolankukat kristallisoituvat merenpinnalle auringonpaisteen, kevyen tuulenvireen ja oikean ilmankosteuden seurauksena. Kristallisoituneet suolakiteet kerätään talteen käsin. Pienikin muutos sääolosuhteissa saa kiteet sulamaan mereen.

Sormisuolaa suositellaan käytettäväksi valmiin ruoan maustamisessa, sillä sen aromit eivät kestä kovaa kuumennusta. Sormisuola maustaa esimerkiksi salaattikastikkeen ihanasti. Se myös näyttää perinteistä suolasirotinta tyylikkäämmältä pikku kipossa ruokapöydässä.

 

Himalajan ruususuola

Himalajan suola on puhdasta luonnonsuolaa. Sitä kutsutaan myös nimellä kristallisuola tai ruususuola. Se sisältää erityisen paljon mineraaleja, koska se on muodostunut puhtaasti luonnonolosuhteissa. Se on puhdasta, koska se on muodostunut mannerlaattojen puristuksessa Himalajan vuoristossa kauan ennen teollistumisen aiheuttamia saasteita ja päästöjä. Ruususuola sisältää paljon ihmiselle tärkeitä alkuaineita ja mineraaleja: muun muassa kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja rautaa.

Nimi ruususuola tulee suolan erityisestä, punertavasta väristä, joka on syntynyt tietyistä mineraaleista, esimerkiksi magnesiumista. Ruusun kanssa suola ei siis varsinaisesti ole tekemisissä. Himalajan suolan väri voi olla myös vastaavasti harmahtava muiden mineraalien korkean pitoisuuden vuoksi.

 

Jodisuola

Jodi on elimistöllemme välttämätön mikrokivennäisaine, joka säätelee muun muassa kilpirauhasten toimintaa. Jodin saanti ravinnosta riippuu siitä, miten jodipitoisessa maassa ruoka on kasvatettu. Suomessa jodipitoisuus on verrattain pieni, ja siksi ongelma on ratkaistu lisäämällä jodia ruokasuolaan. Jodin saanti on kuitenkin kääntynyt laskuun Suomessa vuodesta 2002 eteenpäin. Tähän on monia syitä, mutta yksi suuri syy on ruokavalion yksipuolistuminen ja valmisruokien runsas kulutus. Valmisruoissa ei yleensä ole käytetty jodipitoista suolaa, vaan tavallista ruokasuolaa. (lähde MTV.fi/makuja)

 

 

 

 

thaimaalaiset currybroilerit

Lapseni tykkäsivät rengastiellä syödyistä broilerivartaista niin paljon, että pyysivät minua tekemään sellaisia. Päätin kokeilla saisinko tehtyä samantapaisen maun kotona. Ostin maustamatonta broilerin sisäfilettä, avasin fileet sivusta veitsellä, jolloin niistä tuli perhosen muotoisia ja laitoin ne marinoitumaan. Marinadin tein currysta n. 3-4 tl (tulinen, ostettu punnitse ja säästä kaupasta), oliiviöljystä ja hieman laitoin makeaa soijakastiketta suolaisuutta ja makeutta tuomaan. Sitten annoin marinoitua ainakin tunnin. Paistoin fileet pannulla. Tikut voisi myös laittaa fileisiin ja grillata grillissä. Maku oli kuulemma hyvin samanlainen kuin toivottu olikin. Tarjosin paistetun pinaattibasmatiriisin kanssa. Aiemmin blogissa on ollut pinaattiriisin resepti, josta pitkäjyväisen riisin voi vaihtaa myös basmatiriisiksi, jolloin maku on itämaisempi. Paistaminen tuo annokseen lisää makuja.

tomaatin taimet ovat jo pitkiä

Odottelen jo innolla ensimmäisten omassa pihassa kasvaneiden tomaattien kypsymistä. Siemenistä asti kasvaneet taimet ovat jo pitkänhuiskeita. Minitomaateissakin on jo tomaatinalkuja. Chilit eivät vielä ole edes kukkineet, joten niitä vielä odotellaan. Ukkosmyskyt kaatoivat pihassa ulkoilemassa olleen kaktuksen varsia, mutta tomaatit säästyivät seinänvierustalla. Olenkin vähän miettinyt, että Suomen vaihtelevissa kesäsäissä (kylmää ja rakeita, kuumaa, myrskyä ja kaatosadetta) voisi edes pieni kasvihuonekaappi olla tarpeen. Hyvin ovat nyt kuitenkin suojaisalla pihalla selvinneet kun raemyrskyn ja kylmäkaudenaikana kasvoivat sisällä olohuoneessa.

Turun saariston rengastiellä

Vietimme viikonlopun Turun saaristossa rengastietä ajellen. Sinne kannattaa vielä elokuussa tehdä retki ennen kuin muutama lauttareitti suljetaan talven ajaksi, jolloin kierros ei kokonaisuudessaan onnistu. Saaristossa on ihana luonto ja jos ei omista venettä voi ottaa auton tai pyörän ja nukkua teltassa niin kuin me tai vuokrata mökkejä.
Ruoka saaristossa oli yllättävän hyvää. Ruokapaikkoja ei ole paljon, mutta tasokasta ruokaa saimme ainakin niistä paikoista missä kävimme. Omat eväät olivat myös mukana ja osoittautuivat tarpeellisiksi ainakin aamu- ja iltapaloina. Mukaan otin kaikkea joka kestää avaamattomana ilman kylmäsäilytystä kuten hylamaitoja, tuorepuristettua omenatäysmehua (pakattu vakuumiin ja toimii hanalla), smoothieita, mehukeittoannospakkauksia, leipää, tonnikala- ja muikkusäilykkeitä, rusinoita, pähkinöitä, tuoreita herneitä ym.

 


Ensimmäinen ruokapaikka oli Sattmarkkissa Paraisissa

Lasten annokset olivat kalaa ja ranskalaisia dipin kera

 

kalalajitelma oli hyvä ja kalaa myytiin myös mukaan tässä paikassa

Tämän annoksen voit tehdä helposti kotona. Leipä oli saaristolaislimppua ja välissä oli samantapaista tahnaa kuin aiemmin blogissani ollut ohje. Graavikalaa, silliä, smetanaa, keitettyä kananmunaa, silakkapihvi, sinappisilakoita ja maustettuja kurkkuja. Uutta perunaa lisäkkeeksi.



kalankasvattamojakin näkyi

Hjalmars ravintolasta Korppoossa sai hyvän ahvenannoksen

Iniöstä löytyi thaimaalainen ravintola. Ruoka oli erittäin hyvää ja lista oli niin laaja, että oli vaikeuksia valita. Söimme mukavasti terassilla rannan tuntumassa. Lapsille oli omia annoksia ja listalla oli viinejä ja mm. thaimaalaista olutta. Ja thaimaalainen ruoka oli mukavan erilaista kala-annosten ja eväiden jälkeen.



lasten annokset: kanaa ja riisiä ja paistettua riisiä ja kanaa

lammasta ja cashewpähkinöitä curryssa (perunaa seassa)

riisiä ja kanaa punaisessa curryssa, annokset olivat isoja ja tuotiin kannellisessa kulhossa