omenakompotti ja mascarponevaahto

Tässä on yksi parhaista omenaresepteistäni ja makeannälän iskiessä tämä valmistuu nopeasti.
n.4henk.

4-5 omenaa
1 1/2 dl sokeria
1 kanelitanko
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 dl vettä

100g mascarponejuustoa
1tl vaniljasokeria 1tl sokeria (sekoitetaan mascarponejuustoon)

-Laita vesi kattilaa, lisää sokeri, kanelitanko ja inkivääri (kuori ja paloittele ihan pieniksi paloiksi).
-Kuumenna kiehuvaksi ja keittele matalalla lämmöllä 10min.
-Kuori omenat(poista siemenkodat) ja paloittele neljään osaan
-Lisää omenat kattilaan ja keitä pehmeiksi miedolla lämmöllä (hajoavat helposti, varo ettei soseudu)
-Ota kypsät omenat pois liemestä ja keitä liemi kokoon kovalla lämmöllä lähes siirappimaiseksi. Jäähdytä.
-Vaahdota mascarpone ja sokerit
Laita annoskulhoihin ensin omenoita sitten lientä ja päälle mascarponejuustovaahto

 .

kallis(arvoinen) ruokamme



Kun itse kokeilee viljellä jotain siemenistä, näkee kuinka paljon aikaa, vaivaa, vettä ja ravinteita kaikki kasvattaminen tarvitsee. Ei kasva vilja ihan minuutissa niin kuin Hay Dayssa (maanviljelyspeli), jossa kaikki toimii vähän nopeutettuna. Lihan kasvattaminen kuluttaa vielä enemmän ympäristöä, kuin kasvikset. Vuodessa ruokaa kuitenkin heitetään jätteisiin (toivottavasti edes Biojätteisiin) 120-160 miljoonaa kiloa. Tästä määrästä lihaa, kalaa ja kananmunia on n. 11 milj. kiloa. Jos nyt vielä joku huono kasvis aina onkin kauppakassiin joutunut niin kyllä pitäisi miettiä tarkkaan mitä ja milloin aikoo liha- kalatuotteista tehdä ennen kuin ostaa niitä. Onhan se rahantuhlaustakin. Totta kai tekevälle sattuu ja ainahan pilaantumisuhassa olevaa ruokaa voi tehdä valmiiksi pakastimeen.

 

Jos taas ei oikein tiedä mitä tuotteesta voisi tehdä voi käydä vaikka saasyoda.fi/reseptihaku, jossa voi syöttää hakukenttään jääkaapista (tai kaupasta) löytämäsi tuotteen, ja palvelu hakee vaihtoehtoisia reseptejä. Kätevä myös kaupassa, jos ei ole montaa reseptiä omassa muistissa ja jos omistaa älykännykän (tai kantaa tietokonetta mukana). Kaupoille vinkiksi voisikin antaa, että hankkisivat päätteitä isoihin marketteihin, joista saisi reseptin heti tulostettua. Samasta palvelusta näkee kuinka kauan ruoka säilyy, ettei tule heitettyä ruokaa roskiin vain siksi ettei tiedä kuinka kauan mikäkin ruoka säilyy syömäkelpoisena.

 





omat tomaatit alkavat lopulta olemaan lähellä syömäkelpoista



 Ja muistetaan vielä suosia nyt omaa suomalaista syksyn satoa! Ja suomalaisia maitotuotteita!



sukkavinkki pyykinpesijälle

 

Sukkien viikkaaminen on nykyään hieman helpompaa, kun ostin miehelle mustia sukkia, joiden sisällä on värikoodit. Värikoodi helpottaa tunnistamaan miehen mustat sukat minun mustista sukistani. Minun sukissani taas on kokomerkintä ja usein reuna kääntyy pesun aikana niin, että koko näkyy helpommin. Kun kaikki sukat ovat samanvärisiä ei ole väliä minkä sukan yhdistää toiseen mustaan, kun värit ja kokomerkinnät jäävät sisälle piiloon. Mustasukkaisena on muutekin helpompaa, kun mustat sopivat hienosti useimpiin housuihin.

 

 

 

Ihana syksy

Syksy on aina ollut lempivuodenaikojani. Lapsena oli hauskaa hyppiä kavereiden kanssa viljakärryissä, kun kotini viereisellä pellolla puitiin viljaa. Kesä on kyllä kaikkein rakkain aika lämmön vuoksi, mutta syksy on kaunis ja sen sato on odottamisen arvoinen. Muistan kuinka lapsena juoksin serkun mummon omenatarhassa, josta aina saimme omenat. Vanhan maatalon syksy oli niin ihana ja omenia oli joka paikassa. Kotona niistä sitten tehtiin omenasosetta. Minulla ei ole harmikseni vieläkään omia omenapuita, mutta asun alueella, jossa on vanhojen talojen pihoissa paljon omenapuita. Tapana onkin, että ylimääräisiä omenoita laitetaan portille kenen tahansa otettaviksi. Myös lähellä olevan siirtolapuutarhan viljelijät lahjoittavat ylimääräiset omenat. Heillä on oikein laarit, joiden kautta lapset viime syksynä aina pyöräilivät ja toivat kotiin omenasaaliinsa.
Minulla onkin monta omenaohjetta, joista suosituimpia ovat kauraomenapaistokset ja omenapiirakat.

"omppupomppupaistos"

Minulla on kyllä luumupuu, mutta taaskaan siitä ei tullut satoa. Torilta sai kuitenkin suomalaisia makeita pikkuruisia luumuja. Ostin heti litran, joten osasta täytyi tehdä luumupiirakka. Toreilla kannattaakin vierailla tiuhaan, mutta hyvin satoa löytyy ainakin isoista marketeista, muistaa vain tarkistaa onko tuote suomalainen..ulkomaalaista kun ehtii sitten ostaa taas koko talven.


LUUMUPIIRAKKA


luumupiirakka

125g Flora leivontamargariinia
1dl    sokeria
3 kpl kananmunan keltuaista
4 dl   vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa
3kpl kananmunan valkuaista

päälle: 12 kpl luumuja
             0,5 dl sokeria
             1 tl kanelia
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Vaahdota rasva ja sokeri. Vaahdota valkuaiset.
Lisää joukkoon keltuaiset, vehnäjauhoihin sekoitettu leivinjauhe sekä maito ja vaahdotetut valkuaiset.
Levitä taikina lastalla leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Lado viipaloidut luumut pohjan päälle ja paista 30-40 min. uunissa. Ripottele kypsän piirakan päälle sokeria ja kanelia tarjoa jäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

 

Syksyn kuuluu ihanat omenat, luumut, sipulit, porkkanat, punajuuret, kaalit ja salaatit. Metsät taas täyttyvät marjoista ja sienistä. Kävimme eilen vanhemman tyttären kanssa sienimetsällä. Heille on nyt koulussa opetettu sienten tunnistusta, joten oli hyvää harjoitusta etsiä sienikirjasta erilaisia sieniä. Suosittelenkin menemään metsään hyvällä säällä ihan retkeilykin vuoksi. Pehmeällä mättäällä on mukava istua metsän rauhassa hetken kaupungin melun ulkopuolella. Sieniä oli paljon ja eläimiäkin näkyi. Käärme säikäytti tytön.. no vähän äidinkin..ja ihmettelimme isoja koppakuoriaisia, perhosta ja lintuja. Harmiksemme vaan joku oli juuri tyhjentänyt kanttarellit ja herkkutatit ja löysimme vain pari lehmäntattia ja yhden pikkiriikkisen jäljelle jääneen kanttarellin. No mukavaa kuitenkin oli ja takaisin pyöräillessä näimme pariskunnan jolla oli valtava kori aivan täynnä sieniä. Joillakin oli ollut onnea matkassa.